Kokousesitelmän piti johtaja Hannu Pelttari Huoltovarmuuskeskuksesta. Hänen esityksensä otsake oli "Huoltovarmuus - Mitä se on tänään?" Huoltovarmuuden historia alkaa 1700-luvun pitäjänmakasiineistä, joihin varastoitiin ruoka- ja siemenviljaa. Sotavuosina huoltovarmuudesta vastasi kansanhuolto. Ruoka oli kortilla ja salakauppa kukoisti säännöstelytaloudessa. Nykyinen yhteiskuntamme on häiriöherkkä ja haavoittuva. Huoltovarmuuden perustavoite on turvata väestön toimeentulo, maan talouselämä, maanpuolustuksen kannalta välttämättömät taloudelliset toiminnot ja teknisten järjestelmien toimivuus vakavissa häiriöissä ja poikkeusoloissa. Huoltovarmuuden haasteita ovat:
- kylmä ilmastomme
- syrjäinen sijaintimme
- riippuvuus merikuljetuksista
- energiaintensiivinen talouden rakenne
- harvaan asuttu maa ja pitkät kuljetusetäisyydet.
Uusina tekijöinä vaikuttavat globalisaatio, digitalisoituminen ja kokonaisuuksien ymmärtäminen. Markkinoiden kyky tuottaa huoltovarmuutta muuttuu jatkuvasti. Luonnon järjestämiä haasteita ovat tuhkapilvet, myrskyt, tulvat ja Itämeren jäätilanne. Kansalaisten arjessa näkyy nopeasti, jos sähkö katkeaa, ruokatarvikkeet loppuvat kaupoista, junat eivät kulje, rahaa ei voi nostaa tai netti ei toimi.
Huoltovarmuusorganisaatioon osallistuu 1100 henkilöä ja heidät on jaettu seitsemään sektoriin:
- elintarvike ja huolto
- energia
- logistiikka
- terveydenhuolto
- tietoyhteiskunta
- finanssi
- teollisuus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti