Hämeen linnassa on ollut varuskuntaa siitä asti kun se rakennettiin noin 700 vuotta sitten. Sitä ennen puolustus hoidettiin linnavuorista käsin, kuten Hakoisista ja Rapolasta. Keskiajalta mainitaan Ojoisten (1324), Saaristen ja Hätilän kartanot. Vuonna 1600 oli linnan pohjoispuolella vain pieni kylä. Kaupingin oikeudet tulivat 1639, jolloin linnaa ympäröivissä savupirteissä oli 300 asukasta.
Ruotsi menetti Suomen Venäjälle kolmesti (isoviha, pikkuviha ja Suomen sota). 1713 linna luovutettiin venäläisille taisteluitta eikä linnan historia muutenkaan ole kovin kunniakas. Seuraavalla kerralla 1740 linna antautui jo silloin kun hyökkääjä oli vasta Helsingissä. Ryssäviha juontaa jo 1720-luvulta eivätkä myöhemmät Talvi- ja Jatkosota sitä ainakaan vähentäneet.
1700 luvulla varusväkeä oli linnassa 80-100 + välskäri ja profotti (järjestyksen valvoja "piiskuri"). 1700-luvun lopulla kaupungin järjestystä valvoivat palomiehet. Määrättiin että asutusta ei saanut olla tykin kantamaa lähempänä linnaa. Ruorsin kuningas kävi linnassa 1700-luvulla kaikkiaan kolme kertaa. Ohjesäännöistä mainittakoon sotamiesten viinakiintiöt noin 47 litraa vuodessa ja lisäksi 3-5 litraa olutta päivässä!
Kaupoungilla oli sotaväen majoitusvelvollisuus, joten upseereja asui monissa yksityistaloissa kunnes kasarmi lopulta 1851 valmistui. 1878 tuli yleinen asevelvollisuus. Hämeenlinnaan perustettiin 7. tarkka-amujapataljoona. Suomen kasarmilla oli 300 metriä pitkä katettu ampumarata, josta on osa vielä jäljellä. Poltinahon kenttä toimi tykistön ampumaharjoitusalueena. Vapaussodan jälkeinen sotavankileiri 1918 toimi Poltinaholla, jolloin siellä oli 12 000 punavankia kaupungin väkiluvun ollessa 6000. Hämeenlinnan tarina varuskuntakaupunkina päättyi viime vuonna, kun varuskunta siirtyi naapurikuntaan Hattulaan Parolan nummelle. Vanhat kasarmialueet ovat nyt museona ja asuntoalueina.
Muistion laati ja kuvat otti
Antero Lähteenmäki
